Vuoden 2012 talousarvioehdotuksen valmistelua koskeva lähetekeskustelu
Viime vuonna budjetin lähetekeskustelussa totesin, että vuosi 2010 on Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi. Toivoin, että tämä näkyisi valtuuston hyväksymissä päätöksissä ja talousarviossa. Jälkikäteen on todettava, että valtuusto ymmärsi toiveeni täysin väärin ja toimi lähes yksimielisesti torjuen köyhät. Valtuustossa on kuultu kasapäin hurskaita puheita eriarvoisuuden poistamisesta, terveyserojen kaventamisesta, lapsiperheiden arjen tukemisesta, vanhusten paremmasta hoivasta, mutta äänestyskäyttäytymisessä tämä ei aina ole näkynyt, saati sitten määrärahojen riittävässä budjetoinnissa ja konkreettisissa teoissa ja toimissa.
Samaan aikaan kaupunkilaisten terveyserot ovat kasvaneet, leipäjonot pidentyneet ja lapsiköyhyys on lisääntynyt. Asuinalueiden eriarvoisuus on kasvanut, vanhukset ja mielenterveyskuntoutujat odottavat aiempaa pidempään sairaaloissa päästäkseen muuttamaan palvelutaloon. Tänään uutisoitiin uuden väitöskirjan tutkimustulos: Yliopistoihin hakeutuvat ja pääsevät varakkaiden ja korkeasti koulutettujen lapset. Heikoimmin pärjäävät pitkäaikaistyöttömien lapset. Eriarvoistuminen alkaa jo peruskoulussa. On helppo ottaa heikoimmilta.
Jopa toivomukseni kaupungin toimimisesta aktiivisesti valtakunnan tasolla lapsiköyhyyden poistamiseksi oli valtuuston enemmistölle viime vuonna liian raskas taakka kannettavaksi. Siksi lieneekin ehkä turha odottaa, että pystyisimme yhteisesti ottamaan kantaa sen puolesta, että kaupungillemme häpeäksi olevat leipäjonot saataisiin vihdoin poistettua. Meidän ja kaupunginjohdon tulee kuitenkin ottaa leipäjonojen ja köyhyyden poistamiseen yhtä tiukka kanta kuin asunnottomuuden poistamiseen ja vaatia omien toimien ohella myös valtakunnan tason tekoja asian korjaamiseksi. Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä sekä oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tulee sosiaali- ja terveyspalveluihin myös varata riittävästi määrärahoja. Sosiaalinen hyvinvointi luo terveyttä ja päinvastoin, ja nämä ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa.
Uusien palvelustrategioiden ja sähköisten palvelujen lisäämisen perusteena tuntuu olevan se, että ihmiset kykenevät järkevään toimintaan, päätöksentekoon ja oman elämänsä vastuunottoon, vaikka heidän elämässään tapahtuisi kuinka suuria mullistuksia tai toimintakyvyn menetyksiä. Näin ei kuitenkaan aina ole, ja juuri sen vuoksi tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa riittävästi koulutettua henkilöstöä, joka osaa ja kykenee ja jolla on aikaa auttaa ihmisiä kokonaisvaltaisesti elämänmuutoksissa ja henkilön ja perheiden tukemisessa. Tämä ei tapahdu kädenkäänteessä vaan vaatii useiden parhaitakin ja hyväksi koettuja käytäntöjä soveltaen pitkää sitoutumista tavoitteiden saavuttamiseksi puolin ja toisin. Sähköiset palvelut eivät koskaan pysty korvaamaan toisen ihmisen antamaa apua ja tukea.
Kuntalaisten valinnanvapaudesta on puhuttu paljon, kun käydään keskustelua palveluseteleistä ja niiden avulla hankittavista palveluista. Mikäli setelien omavastuuosuus nousee kunnallisia maksuja korkeammalle tasolle, ei pienituloisille jää tosiasiallista valinnanvapautta. Hän voi toki edelleen käyttää kunnan omia palveluja, mutta uhkana on, että määrärahojen siirtyessä setelien kautta kunnan ulkopuolisille tuottajille ei kunnan oman toiminnan kehittämiseen enää riitä resursseja.
Kilpailutettujen ja ulkopuolelta ostettujen toimintojen valvontaa tulisi sopimuskausien aikana lisätä sen varmistamiseksi, että annetut palvelulupaukset ja henkilömitoitukset täyttyvät ja palvelua tarvitsevat myös saavat niiden kautta tarvitsemaansa huolenpitoa ja hoivaa. Sama koskee myös oman palvelutuotannon laadun valvontaa ja kehittämistä.
Kuntalaisten mielipiteen ilmaiseminen ja sen huomioiminen vaatii tietysti, että kuntalaisella on käytössään kaikki mahdollinen tieto jo valmisteltavista asioista ja että heidän antamallaan palautteella ja mielipiteellään on vaikutusta asian valmistelussa ja ratkaisemisessa.
Koskelan terveysaseman alueella asuu 17 000 kuntalaista. Heistä yli 10 000 on nyt kertonut mielipiteensä terveyslautakunnan jäsenille. He vastustavat Koskelan terveysaseman lopettamista. Mitä järkeä olisikaan lopettaa asemaa alueelta, jolle ollaan kaavailemassa sekä uudisrakentamista että vanhusten ryhmä- ja palvelutaloja.
Valtuuston strategiaseminaarissa moni valtuutettu kaipasi valtuustoon voimaannuttamista eli ylimmän päätöksentekovallan palauttamista virkamiehiltä valtuutetuille ja valtuustolle. Valtuustokauden puolessa välissä tämä varmaan on jo paikallaan tehdäkin, ja toivoa sopii, että ensimmäiset merkit siitä näkyvät jo tässä ja tulevissa kokouksissa sekä budjetissa. Toteutetaan siis vihdoin jo puhutut puheenvuoromme kuntalaisten parhaaksi, sillä yhteisesti luodun hyvinvointivaltion ja yhteiskunnan avulla meidänkin on täällä kokouksissa turvallista puhua ilman pelkoa vakavista mellakoista ja muista mielenilmauksista täällä tehdyistä päätöksistä huolimatta. Hyvinvointipalveluita kannattaa siis vaalia ja varata niihin kuntalaisten tarpeita vastaavat määrärahat.
Haluaisin muistuttaa, että tämä 4 minuuttia on ollut toivomus, että pysytään siinä, niin valtuutettuna katson, että pystyn tämän ylittämään.
